Kosinta

Kuten kaikki naiset, minäkin olen koko elämäni kuvitellut kaikenlaisia erilaisia hienoja kosintoja, miten minua ehkä tullaan kosimaan. Yhdessäkään kuvitelmassa kosinta ei ollut tällainen, mutta ei haittaa yhtään! Tällaista kosintaa minun mielikuvitukseni ei riittänyt keksimään.

Oli itsenäisyyspäivä 2010. Olin juuri kiukutellut jostakin maailman typerimmästä asiasta, ihan vaan aikani kuluksi. Olimme myös siivonneet kotiamme ja matot ja petivaatteet olivat terassilla tuulettumassa. Toljottelimme televisiota, sen kummemmin mitään muuta puuhastelematta. Sulhanen paineli terassille ja huusi: Tuut sä auttaa näitten kantamisessa!? Painelin sitten sen enempää miettimättä perässä ja avasin terassin oven. Terassilla ei odottanutkaan matot vaan sulhanen ruusu kädessä. En muista kovinkaan tarkasti, mitä tämän jälkeen tapahtui, mutta ainakin sulhanen polvistui. Sulhasen puheesta en muista kuin pätkiä ja nekin jääkööt teille salaisuudeksi :) Sen kuitenkin muistan, että myöntävästi sain vastattua.

Kuva MShades

Vaikka sitä on siis koko elämänsä ajan valmistautunut tuohon hetkeen ja kuvitellut kaikenlaisia erilaisia skenaarioita, miten vastaisi ja mitä tekisi, niin ei siitä valmistautumisesta ollut kyllä hitonkaan vertaa hyötyä. Niin yllättäen tuo tilanne tuli eteen. Miten se keksikin juuri sillä tavalla kosia? Yllätys oli täydellinen.

Minä en tarvinnut ilotulitusta, enkä matkaa maailman ääriin johonkin "romanttiseen" kohteeseen. Minun kosintani oli täydellinen. Ja olihan se talvinen terassi ihan kiva tällaisen näytelmän lavasteena. Siitä se idea sitten lähti! Hääpäiväksi saatiin sovittua suurin piirtein elo-syyskuun vaihde ja sitten päästiinkiin kertomaan ilouutisia perheelle ja ystäville. Kaikkein iloisin taisi olla anoppi. Huonomminkin voisi siis asiat olla :D